tiedostan olevani ärsyttävän tyypillinen esimerkki nuoren ihmisen kasvusta

miksi annamme menneisyydelle niin paljon merkitystä. miksi etsimme käsiimme facebookista ne ihmiset jotka ovat tuottaneet meille (ja me heille) eniten harmia. ehkä haluaisimme heillä menevän huonommin kuin itsellä menee, saada karmista korvausta kaikesta. totuus on, että lopulta vain itsestä tuntuu pahalta. ne toiset eivät edes tiedä että kävimme.

olen melko varma että täpärästi vältyin Jexin kohtaamiselta öisellä kauppareissulla. kyllä, Jex on keksimäni hauska salanimi, ei niin hauskalle ihmiselle, vaikka sen ihmisen hauskuus ei olekaan yhteydessä hänen todelliseen luonteeseensa, hyvinä hetkinä voin nähdä mikä hänestä tekee erityisen hyvän, mutta en yleensä, tai sanotaanko, että mieluummin välttelen häntä ja muita kategoriaan kuuluvia, anteeksi, minäkin tahdon vain olla onnellinen ja haudata vaikeat kohdat kirjasta pakastimeen kuten hirviöt ja The Shiningin. Kuten sanoin, vältyin luullakseni molemminpuolisesti epämiellyttävältä kohtaamiselta ja olen kiitollinen että pelkääjänpaikka ei jäänyt tyhjäksi ja kuski parkkeerasi autonsa mennäkseen kuitenkin kauppaan ja välttääkseen mielipahan ainakin kahdelta ihmiseltä. ehkä nenäni nyrpistys ilmiantoi minut tai sitte katsoimme toisiamme ohimenevän sekunnin ja teimme yhteisen päätöksen. kiitos silti. sinä tai universumi.

on vaikeaa kohdata erityisesti niitä palasia menneisyydestään, joiden toivoisi olevan erilaisia, jotka ovat sittemmin häipyneet elämästä tai jotka ovat kerta kaikkiaan osa vanhaa minua. ne ehkä saavatkin olla olemassa, mutta ei enää halua olla ne. mitä tehdään ihmisille, jotka ovat niitä palasia. jotka ehkä, ja vain ehkä, estävät sinua päästämästä irti siitä tarpeettomasta ja vääränmuotoisesta palasta, koska reunojen muodot ovat muuttuneet. onko ne ehkä mahdollista yhdistää uudeksi palapeliksi liikaa kuvioita särkemättä. pelkään tuhoavani kuvion joka on vasta muodostumassa uudeksi kuvaksi kaikesta, ja pelkään, että pidän siitä uudesta liikaa. niin paljon, että valitsen mieluummin sen. pelkään myös että se on sitä hyvää pelkoa, joka tarkoittaa, että juuri tänne minä haluankin mennä. pelkään, että se, mitä matkalla hajotan, on sittenkin liikaa. että sittenkin kurkotin hetkessä liian kauas ja putoan. ajatus putoamisestakin kutkuttaa. jos kuvittelen että lennän, lakkaan ehkä putoamasta ja päädyn juuri sinne minne pitikin. ajatukseni harhailevat sinne joka päivä. jotakin se tarkoittaa. 

onkohan aina niin, että tavoitellessaan juuri sitä eniten pelkäämäänsä ja haluamaansa, samalla luopuu jostakin nykyisestä hyvästä. onkohan aina niin että lopulta tajuaa, ettei se hyvä ollutkaan tarpeeksi ja oli hyvä että luovuin, ettei se oikeastaan ollutkaan hyvä enää. pikemminkin muisto hyvästä. vai käykö joskus niin, että kadunkin luopumistani. vaikka rakastan tietä niin silti kadun sitä yhtä luopumista. olisiko ne voinut yhdistää. voiko ne yhdistää. tai voiko sen saada takaisin. tuttuudessa lienee turva. mutta millainen turva. onko se todellinen turva. se täydellinen turvan rauhasatama, jossa kaikki katsovat samaan suuntaan rohkaisevasti.

i'm on fire. aloin miettiä muitakin hienoja salanimiä. Rex. ja Rex. ohoh heitä olisi kaksi. kolme? tai ehkä kolmas olisi Rax. Tehdään yhdestä Rix. Jax. I'm confused now. This isn't working. Seemed like fun at first. Ignore this.