kahvia kodittomalle

kylmempi kuin helvetissä

pureva viima

aseman lämpö

teetä

kahvilan omistaja

jostain välimereltä

herättelee nuokkuvaa naista

joka ei ole tilannut mitään

lukee lehteä

tai on vain lukevinaan

lämmön takia

tarkemmin katsottuna

hienot vaatteet ovat rispautuneet

nahkalaukun hihna miltei kulunut poikki

väsymysrenkaita voi laskea

omistaja näyttää tyytymättömältä

ystävälliseltä

vaivaantuneelta

"ei täällä voi nukkua,

pitää mennä kotiin nukkumaan"

koti

onkohan sellaista

voiko täälläkin olla niin

pitää tilata

tai ei voi lukea täällä lehtiä

istua lämmössä

eihän tuohon ulos kylmään voi laittaa ketään

ohuet vaatteet

kysyn juotko kahvia vai teetä

kahvia

ostan sen sinulle

 hämmennys

saisinko vielä maitoa

ärsyynnyn hiukan

palvelenko muka

nöyrryn ja niin teen

pidän kiinni ajatuksestani

oli miten oli

mistä moinen

miksi minulle kahvi

en halua olla töykeä

sanon muuten vain

ja menen istumaan takaisin aseman penkille

hetken kuluttua omistaja tulee kahvilansa ovelle

hymyilee silmien tuikkiessa

kiitos

hän liittää kätensä ja kumartaa